HENRYn somejaoksessa käytiin pari vuotta siten keskustelua arvostavasta vuorovaikutuksesta ja sen tutkimisesta. Seuraavassa on yhteenveto käydystä keskustelusta.


Sosiaaliseen mediaan sopivan arvostavan vuorovaikutuksen kehittämisessä voidaan lähteä liikkeelle tavanomaisista hyvän ja arvostavan vuorovaikutuksen periaatteista, käytännöistä ja toimintatavoista pohtimalla, miten niitä voidaan soveltaa ja saada mukaan sosiaalisessa mediassa pääosin kirjoittamalla tapahtuvaan vuorovaikutukseen.

Arvostavan vuorovaikutuksen keskeisiä käytäntöjä ovat kuunteleminen ja kysymysten esittäminen.

Kuunteleminen on onnistunut erinomaisesti silloin, kun esittäjälle/kirjoittajalle syntyy tunne, että hänet on kuultu ja ymmärretty sillä tavoin kuin hän on halunnut. Tämä edellyttää aktiivista kuuntelua, jossa ymmärrystä tarkistetaan kysymällä esimerkiksi tarkoititko että ja ymmärsinkö oikein –kysymyksiä. Tavallisessa vuorovaikutuksessa näitä kysymyksiä voi esittää joustavasti puheen/kuuntelun aikana ja vastauksen saa välittömästi. Sosiaalisessa mediassa vuorovaikutuksessa on viiveitä mutta käsittääkseni sielläkin voisi vastaava käytäntö toimia, jos kuuntelijat vain malttaisivat kuunnella ja osoittaa ymmärtämisensä ennen kuin esittävät omia näkemyksiään.

Käytettäessä kysymyksiä arvostavalla tavalla haetaan lisätietoja kertojan/kirjoittajan näkemyksistä tai autetaan häntä kehittelemään ajatustaan eteenpäin, huomaamaan uusia näkökulmia ja oivaltamaan asioita. Tämänkin toteuttaminen edellyttää malttia omien näkemysten esittämisessä.

Miltähän tuntuisi sellainen keskustelu Linked In –palvelussa tai jossain muussa keskustelufoorumissa, jossa lukijat ensin kuuntelisivat kirjoittajaa aktiivisesti, esittäisivät sitten kirjoittajalle kysymyksiä ja vasta näiden jälkeen esittäisivät omia näkemyksiään?

Mitä on arvostava vuorovaikutus?

Arvostavaa vuorovaikutusta on kaikki sellainen vuorovaikutus, joka saa toisen osapuolen kokemaan, että häntä ja hänet toimintaansa arvostetaan. Sen, minkälainen vuorovaikutus on arvostavaa, ratkaisee siten jokainen vuorovaikutuksen osapuoli itse. Se, minkä minä koen arvostavana, ei välttämättä sinusta tunnu mitenkään erikoiselta.

Minkälaisen vuorovaikutuksen sinä olet kokenut arvostavana sosiaalisessa mediassa?

Arvostava vuorovaikutus on erittäin tärkeää sosiaalisessa mediassa, jossa kohtaa uusia ihmisiä ja pitää pystyä verkostoitumaan, oppia luottamaan ja olemaan itse luottamuksen arvoinen. Heikot linkit, eri heimojen kohtaamiset, parvien törmäämiset, joukkoäly ja osallistaminen edellyttää arvostavaa vuorovaikutusta.

Hyviä tapoja osoittaa arvostusta sosiaalisessa mediassa on ainakin kysymysten esittäminen, rohkaiseminen ja kannustaminen (tykääminen, peukuttaminen, plussaaminen), eriävien mielipiteiden hyväksyminen, vastaaminen, kommentoiminen, kiittäminen, re-tweettaaminen, linkittäminen jne.

Minusta arvostavalta tuntuvia toimintatapoja ovat
- Annetaan positiivista palautetta toteamalla kirjoituksestani esimerkiksi, että se on hyvä idea, kiinnostava näkökulma, olen samaa mieltä.
- Tuodaan yksilöidymmin esiin asioita, jotka kirjoituksessa ovat lukijan mielestä olleet hyviä, mielenkiintoisia, lukijalle hyödyllisiä, uusia, erilaisia ja ehkä innovatiivisiakin

- Kerrotaan miten näkemykseni on vaikuttanut lukijan ajatteluun ja toimintaan tai miten hän on voinut hyödyntää jotain esittämääni asiaa, ideaa tai toimintamallia. Esimerkiksi jokin aika sitten kirjoitin Johtamisen kehittäjät -ryhmässä kuvauksen siitä, miten olen käyttänyt ennakkotehtävää toteuttamissani kehityskeskusteluvalmennuksissa. Varsin pian eräs kirjoittaja painoi tykkää nappia. Tämä tuntui kannustavalta ja mukavalta, mutta vaikutus olisi ollut huomattavasti suurempi, jos hän olisi sen lisäksi kertonut, että aikoo kokeilla sitä omassa valmennustyössään. Arvostavuus olisi noussut huippuunsa, jos hän olisi lisäksi kertonut miten aikoo soveltaa sitä omaan työhönsä ja jossain vaiheessa vielä kertonut miten kokeilu onnistui ja mitä kehitysideoita se synnytti.

Verkkoympäristöissä arvostavan vuorovaikutuksen 'tunteen' tuominen on erittäin haastavaa, kun katsekontakti ja muut läsnäolon fyysiset piirteet ovat poissa.

Itsekin lukee paljon hyödyllisiä ja ajatuksia herättäviä blogeja ja jättää kommentoimatta tai peukuttamatta, vaan koska ei ole 'mitään lisättävää'. Ja toisaalta tietää, kuinka ikävää on antaa verkkopanos, ilman että saa mitään vastakaikua.

Aikaisemmassa postauksessa oli monia arvostavan vuorovaikutuksen elementtejä. Siinä annettiin keskustelulle ja keskustelijoille positiivista palautetta, tuotiin omien kokemustensa avulla esiin näkemys arvostavan vuorovaikutuksen tärkeydestä ja merkityksestä postausten tekijöille ja ilmoitettiin halukkuudestaan olla mukana keskustelussa ja aiheen kehittelyssä.

Läsnäolon fyysisten piirteiden poissaolo sosiaalisen median vuorovaikutuksessa tulee esiin myös tämän päivän Hesarissa (10.8.2011) olleessa Facebook muuttaa persoonaan -jutussa. Siinä todetaan, että "netin äärellä ei ole sellaisia rajoitteita, kuten ilmeitä ja eleitä, joiden tuoman välittömän palautteen avulla viestijä voisi suhteuttaa sanomisiaan tai tuntemuksiaan ja oppia palautteesta. Niinpä netti antaa helposti vallan välinpitämättömyydelle, tahdittomuudelle ja töykeydelle.Tämä tulee ilmi myös siinä, kun johtajat komentelevat alaisiaan sähköposti- tai tekstiviestein. joista puuttuvat kaikki kohteliaisuudet ja inhimilliset eleet." Lopuksi jutussa esitetään kysymys "Voimmeko kuvitella online yhteisöä, jossa hiljaiset, mukavat ja harkitut puheenvuorot voittavat äänekkäät vihaiset ja ilkeät?"

Mitä muita haasteita kuin läsnäolon fyysisten piirteiden puuttuminen liittyy sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan viestintään ja vuorovaikutukseen?

Arvostavan vuorovaikutuksen merkitys korostuu, kun keskustelun osanottajat ovat eri mieltä asioista tai heidän ajattelutapansa, arvonsa tai tavoitteensa ovat erilaisia.

Tämän päivän Hesarissa olleessa Yksikulttuurisuuden ihanteella ei ole pohjaa -artikelissa Tuukka Tomperi esittää, että nyky-yhteiskunnassa tarvitaan taitoa ja halua kohdata erilaisuutta ja erimielisyyksiä. Hän jatkaa, kirjoittamalla "On totuteltava oppimaan toisilta, tunnistamaan hyvät perustelut ja tunnustamaan erehdykset. Tällaiselle yhteisölliselle vuoropuhelulle pitäisi olla aikaa nykyistä enemmän myös kouluissa - mitä varhemmin sitä parempi."

Tämä herätti ajattelemaan netissä ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvan vuorovaikutuksen ja keskustelujen merkitystä tällaisten asenteiden, ajattelutapojen ja taitojen kehittämisessä. Sosiaaliseen mediaan sopivien arvostavan vuorovaikutuksen periaatteiden, käytäntöjen ja toimintatapojen tunnistaminen voisi olla yksi askel oikeaan suuntaan.

Aikaisemmin siteeratussa Hesarin jutussa kirjoitetaan että "...Niinpä netti antaa helposti vallan välinpitämättömyydelle, tahdittomuudelle ja töykeydelle". Toisaalta taas on kirjoitettu tästä 'humblebrag' kulttuurista ja siitä, kuinka ihmiset haluavat antaa itsestään netissä vain positiivisen kuvan. Mielestäni tässä on hämmentävä ristiriita. Onko itse asiassa olemassa kaksi eri heimoa? Kärjistäen: positiivisesti orientoituvat some-aktiivit ja sitten taas anonyymisti keskustelupalstoille kirjoittavat ammattivalittajat?

Arvostavan vuorovaikutuksen käyttöä sosiaalisessa mediassa kaipailtiin eilisessä presidentinvaalien vaalikeskustelussa ehdottelemalla nettietiketin päivittämistä ja käyttöönottoa. Aiheeseen liittyvä mielenkiintoinen puheenvuoro, jonka otsikkona oli Heikot ja vahvat signaalit, oli myös sunnuntain Hesarissa 31.12.2011.

Nämä saivat pohtimaan, miten keskustelujen muut osallistujat voisivat rakentavalla tavalla vastata tällaiseen huonoon vuorovaikutukseen.


Takaisin Arvostava vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa -projektin etusivulle.